Tiistaina illalla suunnittelin aivan huolissani keskiviikon oppitunteja. Oli jotenkin todella outoa, kun koulussa minuun suhtauduttiin kuin pätevään opettajaan. Martiina, joka vaihtoi harjoittelupaikkansa erityiskouluun, sai myös saman kohtelun. Opettajilla oli joku kokous ja hän vain sanoi, että tehkää jotain ja hän tulee takaisin tunnin sisällä. Eipä näkynyt opettajaa. Mutta mehän teimme. Aluksi teimme erilaisia näytelmiä, joihin annoin aiheita. Sitten annoin koko luokalle vapaat kädet tehdä esitys mistä aiheesta halusivat. He esittivät tilanteen, jossa miesopettaja seksuaalisesti hyväksikäyttää koululaistyttöä. Kukaan ei tee asialle mitään ja kaikki vain vaikenevat. Lopulta tyttö pääsee kuitenkin pakoon ja näytelmä päättyy onnellisesti tai no onnellisesti ja onnellisesti. Juttelimme eräänä päivänä opettajani kanssa pitkään Swazimaassa tapahtuvasta hyväksikäytöstä. Hän kertoi, että se on yleistä ja erityisesti insestistä vaietaan todella tehokkaasti. Swazimaassa on SOS lapsikylän joitain turvatalon tapaisia, mutta läheskään kaikkia ei voida auttaa, koska vaikeista aiheista ei puhuta, eikä niistä edes saa puhua. Vaikka aihe on Suomessakin vaikea, tilanne on mielestäni parempi. Suomessa meillä on erilaisia palveluita tarjolla hyväksikäyttöä kokeneille. Lisäksi jokaisella viranomaisella on ilmoitusvelvollisuus, jos epäilee jotain tämänkaltaista, mutta tarvetta erilaisille palveluille olisi totta kai vielä enemmän.
Tänään opetin englantia ja kerroin Suomesta. He etsivät kartasta missä Suomi on ja ihmettelivät, kuinka kaukana se on. Kerroin lumesta ja valokuvien avulla erilaisesta luonnosta ja traditioista. He olivat innoissaan ja kiinnostuneita. Se oli opettajana hienoa huomata. Suomessa en voisi kuvitellakaan, että opettaisin alakoulussa jotain ainetta kuten pätevä opettaja. Täällä ei taida olla hirveästi mitään tavoitteita lasten edistymiselle. Voisin kysyä vielä huomenna asiasta, mutta en usko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti