Omia mietteitä.. hiljaseks vetää..

Heräsin ja totesin, et ei tää voi olla totta. Mutta kyllä se vaan oli. Totena pysyi. Oon paljon tässä miettiny yhtä lausetta viime viikon saarnasta ”Only way up is down”. Ehkä tää mitä tapahtu oli Jumalan hienoa suunnitelmaa sen varalta, et miten sais mut nöyrtymään. Ei nyt ehkä tarttis niin radikaalia tapaa, mut joo.. Tosta ajatuksesta mulle tuli mieleeni toinen. ”Jos ei ole, ei voi menettää”. Esimerkiks jos ei ole poikaystävää tai miestä, ei voi menettääkään sitä millään tavalla. Jotenkin jos vaan oppis nauttimaan siitä, mitä on jo saanut, eikä aina vain haluis jotain lisää. Vähän ku raamiksessa puhuttiin kymmenennestä käskystä. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta, karjaa, vaimoa tai mitään mikä hänelle kuuluu. Puhutiin himoitsemisesta ja sellasesta. Jos ei alunperinkään ole, ni ei voi menettää. Jos on onnellinen siitä, mitä on saanut, voi elää elämäänsä melko onnellisena. Sillon myös tietää, et kuollessaan voi kuolla onnellisena.

Party time.. eiku mitä tapahtu?

9.11.10

Tänään koulussa oli ihan kiva päivä. Lapsosilla oli kokeita, enkkua ja matikkaa. Mä sain vähän korjata niitä ja olla valvomassa koetta. Tauolla hengasin lasten kanssa ja se oli taas vaihteeks aika kivaa.

Mä en nyt vaan pysty kirjottaa mun päivästä tai siitä mitä tapahtu ennen ku meille soitettiin koululle, et kaks mein porukasta on ollu jossain auto-onnettomuudessa. Ensin luultiin et oli käyny jotain pientä. Mut oli sellanen huoli kuitenkin koko ajan. Tultiin kotiin ja odotettiin ja odotettiin. Ja aika vaan meni tosi hitaasti. Sit meille  soitettiin monen tunnin päästä ja kerrottiin et tilanne on se et toisella on kädessä ja jalassa jotain ja.. Toinen on kuollu. He olivat pariskunta.

Yritin alottaa kirjottaa mun päivästä mut tästä kirjottamisesta eikä siitäkään meinaa kyllä tulla mitään. Jotenkin lasken vaan numeroita ja koitan hengittää syvään. On tietyllä tavalla aika hc-luokan syyllisyys, koska joku ehkä kuukaus sitte toivoin jonkun lähellä olevan kuolemaa, et tietäis miltä se tuntuu. Hirveä miten itsekäs ajatus, mutta toisaalta en jaksa uskoa, et se, mitä tapahtu johtuis mun ajatuksesta. Kaikki ne matkasuunnitelmat ja muut joista eilen puhuttiin ja kaikki. Vaikka me ei olla ikinä oltu mitään hirveen läheisiä, ni varmasti tulee kolauttamaan.

On vaan sellanen epäslvä möhkäle tuolla sisäpuolella ja tekis mieli itkeä mut ei tuu, ni ei tuu. En vaan tiedä, mitä sanoisin itelleni tai kenellekään muulle. Tää olo on vaan. Tämmösissä tilanteissa toivoisin vaan et en olis niin tunneihminen, mut oon ni ei auta muu, kun koittaa opetella selviämään.

Iltapäivällä oli home economicsia ja sit joululauluharjotuksia.

Kotii tultua koitettiin tehä jotain, et aika olis menny nopeemmin mut eiköhän se ihan samaa hidasta vauhtiaan edenny. Menin illalla bible studyyn. Se oli hyvä juttu, koska kotona istuminen ei välttämättä olis ollu kovin terveellistä. Rukoiltiin juttujen puolesta ja oli ihan hyvä saada muuta ajateltavaa.

Ku tulin takas, juteltiin jonkin aikaa ihan järkevästi tapahtuneista. Puhuttiin siitä, mitkä oli viimesiä muistoja menehtyneestä ja kaikesta. Muistelin sitä, ku hengattiin uima-altaalla ja  uiskenneltiin siinä. Sit muistelin myös sitä, ku yövartija pyysi jotain rahaa jostain ja Mira muisti viimeset heipat tänään aamulla. Puhuttiin myös siitä, miten oltiin aiemmin keskusteltu, et mitenkä ennen sitä Saaran äidin kuolemaa jotenkin kuvitteli, ettei meille tapahdu täällä mitään, eikä tutuille Suomessa. Ihan ku muka koettais vaan kaikkea jossain kuplassa.

Oli vaan ihan sairaan vaikee saada unta. Kuuntelin musiikkia ja yritin valita sieltä sellasia sopivia tunnebiisejä. Eipä mulla hirveesti soittimessa ollu mitää hautajaistunnelmamusaa, mut liekit-musikaalin ylösnousemushymni on aika osuva. Eipä tullu uni siltikään, hain kirjan ja luin sitä. Ja aina, kun menin yhen pimeen käytävän läpi, ni pelkäsin vaan koko ajan, et menehtynyt hyppää jostain kulman takaa ja peläyttää. Vähän ku Guest Housen omistaja sano, et tää tuntuu ihan joltain tosi huonolta vitsiltä, eikä niinkään siltä, et tää ois totta. Sit jossain vaiheessa rupes väsyttää ja nukahdin ehkä siinä yhen jälkeen. 

Onnen hetkiä..

8.11 Menin mun omaan ryhmä H hon takasin tänään. Oli kiva olla tutussa ympäristössä ja tietää miten sun odotetaan toimivan. Yks lapsista kysy vahingossa multa et mitä yks sana on siswatiks.. Siitähän se riemu repes. Ja seuraavaks ne pyysi mua lukemaan siswatia.. Olin tauolla lasten kanssa ja yks opetti mulle tanssiliikkeitä. Se on kivaa. Yhet otti vähän kuvia, mut sit kamerasta loppu akku. Tänään oli kyllä ihan kiva päivä. Sellanen melko tavallinen.

Koulusta lähettyäni menin samaa matkaa keskustaan ja me mentiin jotain tosi hämärää metsäreittiä ja sit viel joen yli ja lopulta päädyttiin pick’n’payn takapihalle. Se oli aika jännää. Sit lähin Piggs Peakiin hakee mun unohtunutta laturia. Sain sen Pauliinalta ja käytiin kaupassa. Sit jäätiin juttelee siiheen vähän matkan päähän mun kombista ja se ”sisäänheittäjä” jotain rupes huuteleen. En ees tajunnu muuta ku sit vast ku Pauliina sano et ”she’s coming”. Sit ku menin ni se ois ihan kädestä pitäen auttanu, mut en antanu. Ja Mbabanen päässä joku pelästy mun kauneutta. On jotenki tosi kummallista herättää ulkonäöllään ihmisissä reaktioita. 

Ef. 5:6-10/ Ps. 51

7 nov 

Tänään on ollu jotenkin tosi hengellisesti rikas päivä. Pitkästä aikaa. Kristittyjen yhteys on jotain aivan todella siistiä. Olin tänään aamulla säestämässä ja kuorossa meiän kirkossa. Saarna käsitteli Draw me close teemoja ja pääpaino oli Ef 5:6-10 ja ps 51 puhu mulle paljon asioita. Kuinka vitsin syntinen oon täällä ollutkaan, kun oon niin kaukana Jumalasta. Sain kyllä tänään virvoketta sielulleni ja pohdiskelun aiheita ja sulattelemista. Jos mä en vietä jumalan kans aikaa ni miten mä voin kuvitella, et jumala puhuis mulle? Mikä vitsin idiootti tässäkin kropassa asuu.. :D

Mentiin kirkon jälkeen Lauran kans pitsalle. Parannettiin vähän lisää maailmaa. Ja oltiin vaan ja nautittiin toistemme seurasta. Sit lähettiin metsästämään taksia. Sit gama ajo just mein ohi. Oli taas sellanen tilanne et tälleen jälkeen päin huomasin, et saatto olla jopa jumalan siunausta. Mentiin eka ettii gamaa sen vakkaripaikalta, mut ei se sit ollu siellä. Sit mentiin takas sinne, mis on yleensä paljon takseja. Yhtäkkii joku moikkas ja sehän oli kukas muukaan ku gama. Sit mentiin gaman kyydillä ja mua vaan nauratti koko ajan ihan sikana ku jännitin ihan sikana sinne rachelille menemistä. Mut se oli kyllä ehdottomasti päivän paras ratkaisu, et menin sinne.

Mulla oli niin kivaa et melkeen halkeen. Siellä oli siis ”Coosin” synttäribileet ja lahjaks hän halus lihaa. Oli aivan loistavaa kun oli oikeesti aikaa jutella ihmisten kans. Keskusteltiin monista jutuista joulusta, musiikista, tavoista, uudesta vuodesta jne. Sit yhtäkkiä ”Tenele” kysy et onks mun suhde Jeesukseen kunnossa? ja toinen kysymys oli et oonko onnellinen? Tuli mieleen et mahtokohan olla profetoimisella mitään tekemistä asian kans.. Just hyvä ku oltiin Lauran kans just puhuttu aiheista..

Otettiin vähän kuvia. Grillattiin. En tiiä oonko ikinä nähny niin paljon lihaa kerralla. Sitä vaan oli ihan sikana.. Mut toisaalta kaikki meni joten.. Ihan hyvä. Mä en myöskään ollu ikinä syöny käsin. Oli jotenki idiootti olo. Ja Wandile kerto et afrikassa yleensä syödään käsin ja sit vast ku on jo tosi vanha ja arvostettu ni voi syödä lusikalla. Tarjolla oli maize mealia (vähän mannapuuron tapanen hyvä mömmö) ja erilaisia makkaroita ja lihoja ja kanaa ja pari salaattia ja juotavia. Mut oikeestaan pääasiassa lihaa. Aika perinteiset swazimaalaiset partyt. Musiikki soi taustalla ja tanssittiin siinä vähän ja kaikki oikeestaan lähti kotiin siinä pimeen tullessa. Oli vaan niin kiva ilta, et tuun vaan niin paljon kaipaamaan tätä, vaikka noikin Gaman tavoin ihmetteli ,ku vaan nauroin ja hymyilin melkeen koko ajan.

Gama tuli hakemaan ja sit ruvettiin puhumaan mun poikaystävätilanteesta ja taas kerran hän sano, et toivoo mun löytävän hyvän miehen. Ei semmosta joka huutaa tai lyö tai tekee mitään pahaa ja sun oon jotenkin vähän ”broken inside”. Mut laulaminen oli vaan niin siistiä. ”Savior, he can move the mountains, my god is mighty to save, he is mighty to save. Forever, author of salvation, he is conquered to grave, Jesus conquered the grave”

Sit oli vaan niin ihana tunne, ku janosin Jumalan sanaa pitkästä aikaa. Istuin pitkään tossa ulkona ja vaan lueskelin raamattua. Tosin nyt vaan hyppien, mut tosi monet jutut sieltä tuli niin kohti. Jutut syntisestä ja luopuneesta lampaasta oli vaan niin mannaa mun sydämelle. Ihmeellisiä on kyllä jumalan suunnitelmat. Miks pitää päästää kauas.. sikskö että voi taas vetää lähelleen? Nautin joka sieluni sopukalla niistä hetkistä ku istuin uklona, kuuntelin hiljaisuutta ja yritin myös jumalaa. Hän vaan rauhotteli mun mieltä, etten syyttäis itteäni kaukana olemisesta. Se oli lohdullista.

Juttelin myös Sibusison kanssa mut tällä kertaa janosin enemmän jumalaa ku Sibusison kans juttelemista. Sovittiin et meen viikon päästä maanantaina käymään niillä ja juteltiin vähän niitä näitä. Ei paljoa, mut nautin vaan niin ssikana siitä ulkona istumisesta ettei mitään rajaa. Rakastan tätä elämää täällä, mä en halua pois. Kun joskus tuun takas ni haluun niin löytää nää ihmiset uudestaan. Facebook ei toiminu ni vähän haasteellista oli ettiä sieltä. Mut koitetaan joku päivä uudestaan.

Malolotja Canopy Tours

6 nov

Me oltiin Lauran, Iidan, Janitan, Nikon ja Paulin kanssa Malolotja Canopy Tourilla. Ekana me mentiin sellasella siistillä maastoautolla jotain karseeta mettäpolkua maastossa, josta oisin voinu väittää, ettei siel voi kulkee muuta ku kävellen. Mut anyway mentiin maasturilla ja oli aika karseen hienoja maisemia. Nähtiin muun muassa Swazimaan kolmanneks korkein vuori. Koko Malolotjan alueella on kaikki kolme swazimaan korkeinta vuorta. Sit käveltiin vähän matkaa. Siel oli 12 laituria ja 11 liukua. Eli meillä kaikilla oli valjaat päällä ja niiden valjaiden avulla meiät kiinnitettiin vaieriin ja sit aina liu’uttiin seuraavalle laiturille. Tää huvi kesti joku reilu kolme tuntia. Sit viel vähän käveltiin ja sit ajettiin maasturilla takas. Hintaan sisälty myös kevyt lounas, vaikka muuten toi olikin aika tyyris extremeasia.

Saatiin mun mielestä ihan hyvät ohjeet ja siel paikan päälläkin jos tuli jotain ongelmia ni oppaat autto meitä ja oli kyllä tosi mukava reissu. Upeita maisemia ja kivoja kuvia itse kustakin ja aivan todella mahtavaa viettää Lauran kanssa aikaa. Aivan loistava tyyppi ja oon niin kiitollinen Jumalalle siitä, et oon saanu tutustua Lauraan.

Illalla Laura tuli viel meille ja juteltiin ja juotiin teetä. Puhuttiin aika syvällisiä ja iskästä ja kaikesta. Sit pelattiin bonanzaa vähän piristykseks ja lopulta treenattiin biisejä sunnutaista kirkkoa varten. Se oli hyödyllistä kyllä. Vähän parannettiin maailmaa keskustelemalla ja keskustelemalla ja keskustelemalla. Se on hauskaa välillä. Sitte Gcinilen sanojen mukaan ”let’s do that”. Siinä onkin haastetta vähäks aikaa. Käveltiin Laura kotiin. Tulin koneelle stressasin ja ahistuin kaikesta ihan sikana. Pitäis varata majotuksia ja suunnitella lomaa. Sit jännitin vähän tai vähän enemmänkin sunnutain säestämistä. Menin nukkumaan ihan liian myöhään ja näin jotenki tosi levottomia unia.

Kotiin kaipausta - suuntana Mbabane

5 nov

Aamulla lähin joskus vähän sen jälkeen ku Pauliina oli lähteny kohti kombipysäkkiä. Joku halus välttämättä tulla juttelemaan mulle mut onneks kombi tuli. Ja sit viel bussissakin mun viereen istu joku sellanen hauska heppu, joka oli jo melkeen menossa mun kans naimisiin. Mut toisaalta hän kyllä vaikutti ihan mukavalta ja tajus lopulta sen et en oo menossa naimisiin. Voi olla et nähdään jossain vaiheessa tai sit ei.

Menin koululle. Oli ihan outo fiilis ku kaikki tuli yhtäkkiä siihen, et missä sä oot ollu. Sikhile ensimmäisenä. Sit niillä oli hetken jotain tanssijuttua ja sit ne harjotteli jotain joululauluja. Oli kyllä niin sellanen olo ku olis tullu kotiin ku monet kyseli perään. Tulee niin ikävä heitä kun täältä joskus lähdetään = viikon päästä. Aika kauhelta se treenaus kyllä kuulosti, mut pariin otteeseen se meni ihan kivastikin.

Mä en haluu lähtee pois mä en vaan haluu, eiks vois jäädä vähän pidemmäks aikaa. Tänää illal ollaan viel menos treenaa sunnuntain serviceä varten jotain worship-lauluja ja siitä tulee varmaan aikas siistiä. J

Ngonini

 4 nov

Seuraavana aamuna herättiin kuudelta ja siinä hoidettiin aamutoimia. Pauliina keitti puuroa ja syötiin aamupalaa. Seittemän jälkeen lähettiin kävelee kombille. Ja yhes kohassa jäätiin pois, mentii juttelemaan kaupalle ja odotettiin opettajaa. Käveltiin siis samaa matkaa sen esikoulun opettajan kanssa. Ekaks niillä lapsilla oli vapaata leikkiä ihan pieni hetki ja sit kaikki kävi vessassa ja otettiin aamurutiinit joskus puol yheksän tai yheksän aikaan. Mikä päivä on tänään, mikä päivä on huomenna ja niin edelleen. Sitte mä luin niille kirjan babarista. Ne kuunteli aikas tarkkaan ja se opettaja käänsi swatiks. Lopulta lapset sai ite kertoa sen tarinan kuvien avulla uudestaan. Osa näytti todella nauttivan siitä.

Sen jälkeen tehtiin pauliinan toteuttamia ompelukuvia. Autoin lapsia niissä ja palapelien tekemisessä. Se oli ihan hauskaa. Sen jälkeen kaikki kävi vessassa ja ruokarukoiltiin. Sitte oli tauko kymmenen maissa. Tauon aikana istuin puun alla syli täynnä lapsia. Oli hauska huomata, etteivät he pelänneet minua yhtään niin paljon kuin Pauliinaa hänen tullessan ekaa kertaa. Ehkä lapset olivat oppineet jotain. Oli kyllä ihan omalla tavalla uuvuttavaa kun joka raajalla oli joku.. Neljä sylissä ja vähintään kolme vieressä.. Oli siinä ajatuksissa pitelemistä :D

Iltapäivästä ei oikein tullutkaan sitten mitään, niin kuin ei ilmeisesti yleensäkään. Lapset syövät vain vähän eväitään ja ryntäävät ostamaan karkkia viereiseltä koululta. Iltapäivällä vaan oltiin ulkona ja oli vapaata leikkiä ja sit vielä pieni tuokio sisällä leikkien ja laulaen sekä loppurutiinit. Koulu päättyi klo 12.

Vielä ennen ku lähettiin otin vähän kuvia paikoista ja jotenkin kummasti niihin kuviin ilmaantu kasoittain lapsia.. Aikamoisia linssiluteita nuokin. Lähettiin paluumatkalle. Kävelyä oli siis yhteen suuntai kolme viiva neljä kilometriä. Siellä oli siis sellanen hiekkatie/polku, jota pitkin kuljettiin. Oon huonompiakin teitä nähny, mut myös aika paljon parempia. Sit käytiin vähän craft mestoilla ja ostin pienen söpön korin ja sit sellasen toisen matkamuiston. Sieltä oli myös aika makeet maisemat.

Sitte mentiin piggs peakiin. Matkalla tosin kombi sano ittensä irti.. tai siis lue: siitä loppu vesi ja piti kääntyä takasin. Aika hyvät hajut tuli moottorista ja aika paljon jengi kanto läheisestä joesta vettä sinne, mut niin nätisti matka jatku ihan ku mitään ei olis ikinä tapahtunukaan. En välttämättä olis halunnu istua sen jälkeen siinä moottorin päällä olevilla penkeillä.. kierreltiin vähän Piggs Peakia. Käytiin viel syömässä KFC:llä ja sit kaupassa. Otettiin kombi takasin. Oli jotenkin niin kuuma päivä, et kotona ei oikeen jaksettu tehä mitään.

Vähän lämmitettiin illalla keittoa sähköttömällä keittimellä, koska sähköt meni. Illalla oli aika makee ukkonen ja yhessä vaiheessa sato aika julmetun kovaa. Nukkumaan mentiin varmaan joskus kaheksan jälkeen. Toisaalta siinä on jotain hyvin tunnelmallista vaan pötkiä sängyllä ja olla kynttilän valossa.

Group F & Piggs Peak

3 nov

Koulussa oli ihan kiva päivä. Opettaja piti testin ja sit iltapäivällä katos johonkin. Sain olla kaksin lasten kanssa ja se oli kivaa. Koska sillon tutustuu heihin paremmin. Koulupäivän jälkeen lähdin suoraan Piggs Peakiin. Päivä oli kuuma ja matka myös. Sit tapasin Pauliinan Piggs Peakissa ja otettiin kombi Matsamoon.  Pauliina asu siis siinä Piggsin ja Matsamon välillä jossain Kathyn kanssa. Siellä oli sellanen pieni lautamökki missä oli kaks sänkyä ja jotain hyllyjä tavaroille. Keittiö oli toinen erillinen mökki missä oli just hella, kaappi ja jääkaappi. Mut ihan mukavan oloinen paikka. Siellä oli myös 4 koiraa ja kissa. Aika idiootteja kaikki. Yö meni kivasti, mietin yhessä vaiheessa et oisko pitäny ottaa malarialääkettä, mut eipä pauliinakaan sitä oo tainnu syödä joten..

Nothing special..

2 nov tiistai

Oli ihan semijees koulupäivä. Lapset otti kuvia. Se iitä. Ihan kiva päivä :D

Oltiin bible studyssä. Siitä on tullu mulle kyllä niin koti, ettei mitään rajaa. Tulee niin ikävä heitä. Kaikki se läppä ja se aihe, mitä käsiteltiin ja ruokusaiheet ja kaikki oli jotenkin vaan tosi jees. Siellä ihmisten kanssa jutellessa tulee kovin kotoisa fiilis ja ku muistaa muutamien nimiä ja niin poispäin ni tuntee kuuluvansa johonkin. 

Intoa ja piukeutta..

1 november

Tänään oli aivan loistava päivä. Vaihdoin luokkaa ja menin group F:n kanssa. Opettaja oli aivan ihana. Juteltiin aamulla kaikenlaista ja hän kyseli miten mä oon viihtyny täällä ja kaikkea. Hän myös sanoi, et voin joskus mennä niille ja voidaan yhessä tehä swazimaalaista ruokaa. Assemblyn jälkeen kävi ilmi, et kukaan ei ollu sanonu et tuun siihen ryhmään, mut ihan hyvin se meni tälleen oma-aloitteisestikin.. Lapsilla oli aamulla ARTSia ja he liimasivat paperille kalan muotoon kävyn palasia ja toiset hakivat ulkoa lehtiä. Lehtiin laitettiin maalia ja se painettiin paperiin. Perussettejä, mitä itekin muistan tehneeni ala-asteella :D

Käytiin yhen opettajan talon ulkopuolella ja käveltiin keskustaan. Hajoilin taas ku en vaan osaa kävellä tarpeeks hitaasti kävin kaupassa ja asettauduin taas kerran harvinaisen viisaasti kombin takapenkille niin, et kaikkien piti nousta, kun halusin pois. Sain pinnejä!!

Aika mitäänsanomaton päivä..

30.10

Mun piti aluks herätä aamulla kirkkoon, mut en sit vaan jaksanu nousta. Kaiken lisäks alko viel sataa ja ukkostaa, ni oli viel muka hyvä syy jäädä sänkyyn makaamaan. Väsytti kyl ihan sikana. Sit lähettiin viel syömään ulos Phoenixiin. Ihan ok ruokaa, mut oon kyllä parempaakin elämässäni syöny. Illalla suunnittelin loma-aikaa ja väänsin 4hn stipendihakemusta. Sain sen valmiiks ja siitä taisi tulla jopa ihan hyvä. Äiti vielä lisäilee jotain juttuja. 

29.10


Nukuin lauantainakin johonki lähemmäs kahteentoista. Sit menin ulos toisten kans vähän ottaa aurinkoa ja söin siinä altaalla aamupalaa. Martiina lähti johonki ja lähettiin parien kans syömään.

Illalla Bombasoksessa oli bileet ja koko muu jengi oli menossa sinne Martiinan edelleen ollessa teillään.. Muilla kesti ja ku Martiina tuli kotiin ni käytiin hakees Laura meille. Tehtiin ruokaa ja lauleskeltiin ja viel pelattiin bonanzaa, sellasta hauskaa papupeliä. Meillä oli tosi kiva koti-ilta eikä Bombasoskaan ollu niin bilemesta ku muina viikonloppuina.

Kysyin myös Sibusisolta siitä, et olinko ymmärtäny oikeen, et voisin käydä niillä kotona ja hän oli jotenkin tosi silleen et tervetuloa.. Olin aivan innoissani siitä, et näkisin oikeen tavallisen kodin. Illalla olin vähän silleen et en tiiä onks tää innostus sitä et pääsen tutustumaan paikalliseen kotiin. Mut oli kiva ilta kokonaisuudessaan se.

kaipuuta ja muuta myllerrystä..

28.10

Tänään, torstaina en halunnu herätä aamulla. Sato ihan sikana. Ku päästiin alas vuorelta, ei satanu oikeestaan ollenkaan. Opettajilla oli joku miittipäivä koko päivän ja yhessä välissä Malinga toi meille kakkua ihan hullut määrät. Me Martiinan kans kirjoteltiin sanoja paperille ja siivottiin ja koristeltiin Group I luokka. Se oli ihan hauskaa, kuunneltiin musiikkia ja oltiin vaan. Oli jotenkin rentouttavaa. Vaikka tykkäänkin jollain tasolla tosta luokasta, niin kaipaan silti omaa luokkaani. Siellä tiedän suunnilleen, mitä multa odotetaan ja miten päin mun pitäis olla, tiedän myös et opettaja puhuu englantia, kun opettaa ja mä voin ymmärtää sitä. Malinga on tyyppinä aivan loistava, mut Martiina ja Malinga on vaan joten kin niin paljon enemmän samalla tasolla kuin minä hänen kanssaan. On vaan jotenkin ihan outo olla tuola, koska tiedän, et Martiina viihtyy siellä ja mä vaan sisäisesti hajoilen. Vaik nyt ku oon ollu tossa luokassa, oon taas saanu kyl ihanasti huomiota ja myös tuol seurakunnassa on kiva ku viimeks esim Wandile tuli juttelemaan ja silleen, ni sekin asia on helpottanu. Täytyy kattoa, miten tää elämä tästä järjestäytyy, koska tuntuu hölmöltä jättää toi seurakunta just, ku on päässy sisään.. En haluukaan pois täältä..

Iltapäivällä me mentiin Martiinan kans Sandra Leehen. Siellä oli edelleen söpöjä lapsia, oltiin siellä muutama tunti ja ne kiipeili ja roikku jo ihan eri malliin ku ekalla kerralla. Sit lähettiin kauppaan, Gama tuli hakeen ja siitä tyypistä ei voi olla tulematta hyvälle tuulelle.. J Sit kävin tarjoomassa lopun kakun koululta Sibusisolle, hän oli kovin tyytyväinen. Hän kyseli myös, et millasen norsun halusin ja äitikin tais soitella.

Crazy 8 & Group I

27.10

Aamulla oli enkkua ja opettajilla oli joku lyhyt miitti siinä aluks ja en oikeen tienny mitä mun olis pitäny tehä tai ei ois pitäny tehä ja jännitin. Sit oppilaat kaivo kirjat esiin ja kysy et saaks nää tehtävät tehä.. Sanoin yhelle et en tiedä, mut kyl varmaan tai jotain ja sit kaikki rupes tekee niitä.. Sit olin ihan paiseissa siitä koko tunnin ja pelkäsin et Malinga suuttuu mulle, mut sit se vaan sano et yleensä on tapana et tehtävät tehään jälkeen päin ja siinä kaikki. No oliko sen kaiken paiseilun ja jännittämisen arvosta.. no en nyt ehkä sanois niinkään..

Ruokatunti oli kiva, Martiina tuli hengaamaan sinne mein luokkaan ja juteltiin koulusta ja kaikesta aika pitkään keskenään ja sit juteltiin jopa englanniks keskenään, sekin oli kivaa. Toinen tunti oli jotenkin iisimpi ku eka, koska oli swatia, en voinu kuitenkaan tehä mitään. Luin 1-4-luokan enkun sanakirjaa ja koin suunnatonta tarvetta saada oxfordin sanakirja missä ei oo suoria käännöksiä vaan selitetään sanojen merkityksiä. Lopputunnista ne luki swatia ja sit mä koitin sanoa niitä samoja sanoja ja kyllä ne kuulemma ihan suunnilleen kuulosti siltä miltä piti, mut tietty ääntäminen on vähän semmosta ja tämmöstä.. Ja en vaan tienny, mitä ne tarkotti. Sit yks poika teki jotain ja toinen otti opettajan ohjeistamana kepin ja löi pepulle.. Siitä tuli aivan mainio show.. Ja sit ku ne siinä jotain jutteli ni yhtäkkkiä tuli kauhee naurun remakka ja hetken päästä pojat otti tilaa itelleen ja rupes luvallisesti melkeen tappelemaan.. no ei se nyt ollu lähelläkään, mut kuitenki..:D

Koulun jälkeen jäätiin luokkaan hengaamaan ku meillä oli siellä ”meeting”. Pelattiin korttia. Se oli kivaa. Malinga opetti Crazy 8. Siinä pitää laittaa samaa maata tai samaa numeroa. 7 saa uuden vuoron, jätkä hyppää yhen yli/ vaihtaa suuntaa, 8 saa laittaa mihin kohtaan vaan ja valita maan, mut ei saa sit enää laittaa iteltä korttia, 2 joutuu ottamaan kaks korttia, jos seuraava laittaa kakkosen edellinen joutuu nostamaan neljä. Tarkotus on päästä korteista 4/8 eroon. Ihan hauska peli sinänsä.