6 nov
Me oltiin Lauran, Iidan, Janitan, Nikon ja Paulin kanssa Malolotja Canopy Tourilla. Ekana me mentiin sellasella siistillä maastoautolla jotain karseeta mettäpolkua maastossa, josta oisin voinu väittää, ettei siel voi kulkee muuta ku kävellen. Mut anyway mentiin maasturilla ja oli aika karseen hienoja maisemia. Nähtiin muun muassa Swazimaan kolmanneks korkein vuori. Koko Malolotjan alueella on kaikki kolme swazimaan korkeinta vuorta. Sit käveltiin vähän matkaa. Siel oli 12 laituria ja 11 liukua. Eli meillä kaikilla oli valjaat päällä ja niiden valjaiden avulla meiät kiinnitettiin vaieriin ja sit aina liu’uttiin seuraavalle laiturille. Tää huvi kesti joku reilu kolme tuntia. Sit viel vähän käveltiin ja sit ajettiin maasturilla takas. Hintaan sisälty myös kevyt lounas, vaikka muuten toi olikin aika tyyris extremeasia.
Saatiin mun mielestä ihan hyvät ohjeet ja siel paikan päälläkin jos tuli jotain ongelmia ni oppaat autto meitä ja oli kyllä tosi mukava reissu. Upeita maisemia ja kivoja kuvia itse kustakin ja aivan todella mahtavaa viettää Lauran kanssa aikaa. Aivan loistava tyyppi ja oon niin kiitollinen Jumalalle siitä, et oon saanu tutustua Lauraan.
Illalla Laura tuli viel meille ja juteltiin ja juotiin teetä. Puhuttiin aika syvällisiä ja iskästä ja kaikesta. Sit pelattiin bonanzaa vähän piristykseks ja lopulta treenattiin biisejä sunnutaista kirkkoa varten. Se oli hyödyllistä kyllä. Vähän parannettiin maailmaa keskustelemalla ja keskustelemalla ja keskustelemalla. Se on hauskaa välillä. Sitte Gcinilen sanojen mukaan ”let’s do that”. Siinä onkin haastetta vähäks aikaa. Käveltiin Laura kotiin. Tulin koneelle stressasin ja ahistuin kaikesta ihan sikana. Pitäis varata majotuksia ja suunnitella lomaa. Sit jännitin vähän tai vähän enemmänkin sunnutain säestämistä. Menin nukkumaan ihan liian myöhään ja näin jotenki tosi levottomia unia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti