keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Omia mietteitä.. hiljaseks vetää..

Heräsin ja totesin, et ei tää voi olla totta. Mutta kyllä se vaan oli. Totena pysyi. Oon paljon tässä miettiny yhtä lausetta viime viikon saarnasta ”Only way up is down”. Ehkä tää mitä tapahtu oli Jumalan hienoa suunnitelmaa sen varalta, et miten sais mut nöyrtymään. Ei nyt ehkä tarttis niin radikaalia tapaa, mut joo.. Tosta ajatuksesta mulle tuli mieleeni toinen. ”Jos ei ole, ei voi menettää”. Esimerkiks jos ei ole poikaystävää tai miestä, ei voi menettääkään sitä millään tavalla. Jotenkin jos vaan oppis nauttimaan siitä, mitä on jo saanut, eikä aina vain haluis jotain lisää. Vähän ku raamiksessa puhuttiin kymmenennestä käskystä. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta, karjaa, vaimoa tai mitään mikä hänelle kuuluu. Puhutiin himoitsemisesta ja sellasesta. Jos ei alunperinkään ole, ni ei voi menettää. Jos on onnellinen siitä, mitä on saanut, voi elää elämäänsä melko onnellisena. Sillon myös tietää, et kuollessaan voi kuolla onnellisena.

Party time.. eiku mitä tapahtu?

9.11.10
Tänään koulussa oli ihan kiva päivä. Lapsosilla oli kokeita, enkkua ja matikkaa. Mä sain vähän korjata niitä ja olla valvomassa koetta. Tauolla hengasin lasten kanssa ja se oli taas vaihteeks aika kivaa.

Mä en nyt vaan pysty kirjottaa mun päivästä tai siitä mitä tapahtu ennen ku meille soitettiin koululle, et kaks mein porukasta on ollu jossain auto-onnettomuudessa. Ensin luultiin et oli käyny jotain pientä. Mut oli sellanen huoli kuitenkin koko ajan. Tultiin kotiin ja odotettiin ja odotettiin. Ja aika vaan meni tosi hitaasti. Sit meille  soitettiin monen tunnin päästä ja kerrottiin et tilanne on se et toisella on kädessä ja jalassa jotain ja.. Toinen on kuollu. He olivat pariskunta.
Yritin alottaa kirjottaa mun päivästä mut tästä kirjottamisesta eikä siitäkään meinaa kyllä tulla mitään. Jotenkin lasken vaan numeroita ja koitan hengittää syvään. On tietyllä tavalla aika hc-luokan syyllisyys, koska joku ehkä kuukaus sitte toivoin jonkun lähellä olevan kuolemaa, et tietäis miltä se tuntuu. Hirveä miten itsekäs ajatus, mutta toisaalta en jaksa uskoa, et se, mitä tapahtu johtuis mun ajatuksesta. Kaikki ne matkasuunnitelmat ja muut joista eilen puhuttiin ja kaikki. Vaikka me ei olla ikinä oltu mitään hirveen läheisiä, ni varmasti tulee kolauttamaan.

On vaan sellanen epäslvä möhkäle tuolla sisäpuolella ja tekis mieli itkeä mut ei tuu, ni ei tuu. En vaan tiedä, mitä sanoisin itelleni tai kenellekään muulle. Tää olo on vaan. Tämmösissä tilanteissa toivoisin vaan et en olis niin tunneihminen, mut oon ni ei auta muu, kun koittaa opetella selviämään.

Iltapäivällä oli home economicsia ja sit joululauluharjotuksia.

Kotii tultua koitettiin tehä jotain, et aika olis menny nopeemmin mut eiköhän se ihan samaa hidasta vauhtiaan edenny. Menin illalla bible studyyn. Se oli hyvä juttu, koska kotona istuminen ei välttämättä olis ollu kovin terveellistä. Rukoiltiin juttujen puolesta ja oli ihan hyvä saada muuta ajateltavaa.

Ku tulin takas, juteltiin jonkin aikaa ihan järkevästi tapahtuneista. Puhuttiin siitä, mitkä oli viimesiä muistoja menehtyneestä ja kaikesta. Muistelin sitä, ku hengattiin uima-altaalla ja  uiskenneltiin siinä. Sit muistelin myös sitä, ku yövartija pyysi jotain rahaa jostain ja Mira muisti viimeset heipat tänään aamulla. Puhuttiin myös siitä, miten oltiin aiemmin keskusteltu, et mitenkä ennen sitä Saaran äidin kuolemaa jotenkin kuvitteli, ettei meille tapahdu täällä mitään, eikä tutuille Suomessa. Ihan ku muka koettais vaan kaikkea jossain kuplassa.

Oli vaan ihan sairaan vaikee saada unta. Kuuntelin musiikkia ja yritin valita sieltä sellasia sopivia tunnebiisejä. Eipä mulla hirveesti soittimessa ollu mitää hautajaistunnelmamusaa, mut liekit-musikaalin ylösnousemushymni on aika osuva. Eipä tullu uni siltikään, hain kirjan ja luin sitä. Ja aina, kun menin yhen pimeen käytävän läpi, ni pelkäsin vaan koko ajan, et menehtynyt hyppää jostain kulman takaa ja peläyttää. Vähän ku Guest Housen omistaja sano, et tää tuntuu ihan joltain tosi huonolta vitsiltä, eikä niinkään siltä, et tää ois totta. Sit jossain vaiheessa rupes väsyttää ja nukahdin ehkä siinä yhen jälkeen. 

Onnen hetkiä..

8.11 Menin mun omaan ryhmä H hon takasin tänään. Oli kiva olla tutussa ympäristössä ja tietää miten sun odotetaan toimivan. Yks lapsista kysy vahingossa multa et mitä yks sana on siswatiks.. Siitähän se riemu repes. Ja seuraavaks ne pyysi mua lukemaan siswatia.. Olin tauolla lasten kanssa ja yks opetti mulle tanssiliikkeitä. Se on kivaa. Yhet otti vähän kuvia, mut sit kamerasta loppu akku. Tänään oli kyllä ihan kiva päivä. Sellanen melko tavallinen.
Koulusta lähettyäni menin samaa matkaa keskustaan ja me mentiin jotain tosi hämärää metsäreittiä ja sit viel joen yli ja lopulta päädyttiin pick’n’payn takapihalle. Se oli aika jännää. Sit lähin Piggs Peakiin hakee mun unohtunutta laturia. Sain sen Pauliinalta ja käytiin kaupassa. Sit jäätiin juttelee siiheen vähän matkan päähän mun kombista ja se ”sisäänheittäjä” jotain rupes huuteleen. En ees tajunnu muuta ku sit vast ku Pauliina sano et ”she’s coming”. Sit ku menin ni se ois ihan kädestä pitäen auttanu, mut en antanu. Ja Mbabanen päässä joku pelästy mun kauneutta. On jotenki tosi kummallista herättää ulkonäöllään ihmisissä reaktioita. 

Ef. 5:6-10/ Ps. 51

7 nov 
Tänään on ollu jotenkin tosi hengellisesti rikas päivä. Pitkästä aikaa. Kristittyjen yhteys on jotain aivan todella siistiä. Olin tänään aamulla säestämässä ja kuorossa meiän kirkossa. Saarna käsitteli Draw me close teemoja ja pääpaino oli Ef 5:6-10 ja ps 51 puhu mulle paljon asioita. Kuinka vitsin syntinen oon täällä ollutkaan, kun oon niin kaukana Jumalasta. Sain kyllä tänään virvoketta sielulleni ja pohdiskelun aiheita ja sulattelemista. Jos mä en vietä jumalan kans aikaa ni miten mä voin kuvitella, et jumala puhuis mulle? Mikä vitsin idiootti tässäkin kropassa asuu.. :D
Mentiin kirkon jälkeen Lauran kans pitsalle. Parannettiin vähän lisää maailmaa. Ja oltiin vaan ja nautittiin toistemme seurasta. Sit lähettiin metsästämään taksia. Sit gama ajo just mein ohi. Oli taas sellanen tilanne et tälleen jälkeen päin huomasin, et saatto olla jopa jumalan siunausta. Mentiin eka ettii gamaa sen vakkaripaikalta, mut ei se sit ollu siellä. Sit mentiin takas sinne, mis on yleensä paljon takseja. Yhtäkkii joku moikkas ja sehän oli kukas muukaan ku gama. Sit mentiin gaman kyydillä ja mua vaan nauratti koko ajan ihan sikana ku jännitin ihan sikana sinne rachelille menemistä. Mut se oli kyllä ehdottomasti päivän paras ratkaisu, et menin sinne.
Mulla oli niin kivaa et melkeen halkeen. Siellä oli siis ”Coosin” synttäribileet ja lahjaks hän halus lihaa. Oli aivan loistavaa kun oli oikeesti aikaa jutella ihmisten kans. Keskusteltiin monista jutuista joulusta, musiikista, tavoista, uudesta vuodesta jne. Sit yhtäkkiä ”Tenele” kysy et onks mun suhde Jeesukseen kunnossa? ja toinen kysymys oli et oonko onnellinen? Tuli mieleen et mahtokohan olla profetoimisella mitään tekemistä asian kans.. Just hyvä ku oltiin Lauran kans just puhuttu aiheista..
Otettiin vähän kuvia. Grillattiin. En tiiä oonko ikinä nähny niin paljon lihaa kerralla. Sitä vaan oli ihan sikana.. Mut toisaalta kaikki meni joten.. Ihan hyvä. Mä en myöskään ollu ikinä syöny käsin. Oli jotenki idiootti olo. Ja Wandile kerto et afrikassa yleensä syödään käsin ja sit vast ku on jo tosi vanha ja arvostettu ni voi syödä lusikalla. Tarjolla oli maize mealia (vähän mannapuuron tapanen hyvä mömmö) ja erilaisia makkaroita ja lihoja ja kanaa ja pari salaattia ja juotavia. Mut oikeestaan pääasiassa lihaa. Aika perinteiset swazimaalaiset partyt. Musiikki soi taustalla ja tanssittiin siinä vähän ja kaikki oikeestaan lähti kotiin siinä pimeen tullessa. Oli vaan niin kiva ilta, et tuun vaan niin paljon kaipaamaan tätä, vaikka noikin Gaman tavoin ihmetteli ,ku vaan nauroin ja hymyilin melkeen koko ajan.
Gama tuli hakemaan ja sit ruvettiin puhumaan mun poikaystävätilanteesta ja taas kerran hän sano, et toivoo mun löytävän hyvän miehen. Ei semmosta joka huutaa tai lyö tai tekee mitään pahaa ja sun oon jotenkin vähän ”broken inside”. Mut laulaminen oli vaan niin siistiä. ”Savior, he can move the mountains, my god is mighty to save, he is mighty to save. Forever, author of salvation, he is conquered to grave, Jesus conquered the grave”
Sit oli vaan niin ihana tunne, ku janosin Jumalan sanaa pitkästä aikaa. Istuin pitkään tossa ulkona ja vaan lueskelin raamattua. Tosin nyt vaan hyppien, mut tosi monet jutut sieltä tuli niin kohti. Jutut syntisestä ja luopuneesta lampaasta oli vaan niin mannaa mun sydämelle. Ihmeellisiä on kyllä jumalan suunnitelmat. Miks pitää päästää kauas.. sikskö että voi taas vetää lähelleen? Nautin joka sieluni sopukalla niistä hetkistä ku istuin uklona, kuuntelin hiljaisuutta ja yritin myös jumalaa. Hän vaan rauhotteli mun mieltä, etten syyttäis itteäni kaukana olemisesta. Se oli lohdullista.
Juttelin myös Sibusison kanssa mut tällä kertaa janosin enemmän jumalaa ku Sibusison kans juttelemista. Sovittiin et meen viikon päästä maanantaina käymään niillä ja juteltiin vähän niitä näitä. Ei paljoa, mut nautin vaan niin ssikana siitä ulkona istumisesta ettei mitään rajaa. Rakastan tätä elämää täällä, mä en halua pois. Kun joskus tuun takas ni haluun niin löytää nää ihmiset uudestaan. Facebook ei toiminu ni vähän haasteellista oli ettiä sieltä. Mut koitetaan joku päivä uudestaan.

Malolotja Canopy Tours

6 nov
Me oltiin Lauran, Iidan, Janitan, Nikon ja Paulin kanssa Malolotja Canopy Tourilla. Ekana me mentiin sellasella siistillä maastoautolla jotain karseeta mettäpolkua maastossa, josta oisin voinu väittää, ettei siel voi kulkee muuta ku kävellen. Mut anyway mentiin maasturilla ja oli aika karseen hienoja maisemia. Nähtiin muun muassa Swazimaan kolmanneks korkein vuori. Koko Malolotjan alueella on kaikki kolme swazimaan korkeinta vuorta. Sit käveltiin vähän matkaa. Siel oli 12 laituria ja 11 liukua. Eli meillä kaikilla oli valjaat päällä ja niiden valjaiden avulla meiät kiinnitettiin vaieriin ja sit aina liu’uttiin seuraavalle laiturille. Tää huvi kesti joku reilu kolme tuntia. Sit viel vähän käveltiin ja sit ajettiin maasturilla takas. Hintaan sisälty myös kevyt lounas, vaikka muuten toi olikin aika tyyris extremeasia.
Saatiin mun mielestä ihan hyvät ohjeet ja siel paikan päälläkin jos tuli jotain ongelmia ni oppaat autto meitä ja oli kyllä tosi mukava reissu. Upeita maisemia ja kivoja kuvia itse kustakin ja aivan todella mahtavaa viettää Lauran kanssa aikaa. Aivan loistava tyyppi ja oon niin kiitollinen Jumalalle siitä, et oon saanu tutustua Lauraan.
Illalla Laura tuli viel meille ja juteltiin ja juotiin teetä. Puhuttiin aika syvällisiä ja iskästä ja kaikesta. Sit pelattiin bonanzaa vähän piristykseks ja lopulta treenattiin biisejä sunnutaista kirkkoa varten. Se oli hyödyllistä kyllä. Vähän parannettiin maailmaa keskustelemalla ja keskustelemalla ja keskustelemalla. Se on hauskaa välillä. Sitte Gcinilen sanojen mukaan ”let’s do that”. Siinä onkin haastetta vähäks aikaa. Käveltiin Laura kotiin. Tulin koneelle stressasin ja ahistuin kaikesta ihan sikana. Pitäis varata majotuksia ja suunnitella lomaa. Sit jännitin vähän tai vähän enemmänkin sunnutain säestämistä. Menin nukkumaan ihan liian myöhään ja näin jotenki tosi levottomia unia.

Kotiin kaipausta - suuntana Mbabane

5 nov
Aamulla lähin joskus vähän sen jälkeen ku Pauliina oli lähteny kohti kombipysäkkiä. Joku halus välttämättä tulla juttelemaan mulle mut onneks kombi tuli. Ja sit viel bussissakin mun viereen istu joku sellanen hauska heppu, joka oli jo melkeen menossa mun kans naimisiin. Mut toisaalta hän kyllä vaikutti ihan mukavalta ja tajus lopulta sen et en oo menossa naimisiin. Voi olla et nähdään jossain vaiheessa tai sit ei.
Menin koululle. Oli ihan outo fiilis ku kaikki tuli yhtäkkiä siihen, et missä sä oot ollu. Sikhile ensimmäisenä. Sit niillä oli hetken jotain tanssijuttua ja sit ne harjotteli jotain joululauluja. Oli kyllä niin sellanen olo ku olis tullu kotiin ku monet kyseli perään. Tulee niin ikävä heitä kun täältä joskus lähdetään = viikon päästä. Aika kauhelta se treenaus kyllä kuulosti, mut pariin otteeseen se meni ihan kivastikin.
Mä en haluu lähtee pois mä en vaan haluu, eiks vois jäädä vähän pidemmäks aikaa. Tänää illal ollaan viel menos treenaa sunnuntain serviceä varten jotain worship-lauluja ja siitä tulee varmaan aikas siistiä. J

Ngonini

 4 nov
Seuraavana aamuna herättiin kuudelta ja siinä hoidettiin aamutoimia. Pauliina keitti puuroa ja syötiin aamupalaa. Seittemän jälkeen lähettiin kävelee kombille. Ja yhes kohassa jäätiin pois, mentii juttelemaan kaupalle ja odotettiin opettajaa. Käveltiin siis samaa matkaa sen esikoulun opettajan kanssa. Ekaks niillä lapsilla oli vapaata leikkiä ihan pieni hetki ja sit kaikki kävi vessassa ja otettiin aamurutiinit joskus puol yheksän tai yheksän aikaan. Mikä päivä on tänään, mikä päivä on huomenna ja niin edelleen. Sitte mä luin niille kirjan babarista. Ne kuunteli aikas tarkkaan ja se opettaja käänsi swatiks. Lopulta lapset sai ite kertoa sen tarinan kuvien avulla uudestaan. Osa näytti todella nauttivan siitä.
Sen jälkeen tehtiin pauliinan toteuttamia ompelukuvia. Autoin lapsia niissä ja palapelien tekemisessä. Se oli ihan hauskaa. Sen jälkeen kaikki kävi vessassa ja ruokarukoiltiin. Sitte oli tauko kymmenen maissa. Tauon aikana istuin puun alla syli täynnä lapsia. Oli hauska huomata, etteivät he pelänneet minua yhtään niin paljon kuin Pauliinaa hänen tullessan ekaa kertaa. Ehkä lapset olivat oppineet jotain. Oli kyllä ihan omalla tavalla uuvuttavaa kun joka raajalla oli joku.. Neljä sylissä ja vähintään kolme vieressä.. Oli siinä ajatuksissa pitelemistä :D
Iltapäivästä ei oikein tullutkaan sitten mitään, niin kuin ei ilmeisesti yleensäkään. Lapset syövät vain vähän eväitään ja ryntäävät ostamaan karkkia viereiseltä koululta. Iltapäivällä vaan oltiin ulkona ja oli vapaata leikkiä ja sit vielä pieni tuokio sisällä leikkien ja laulaen sekä loppurutiinit. Koulu päättyi klo 12.
Vielä ennen ku lähettiin otin vähän kuvia paikoista ja jotenkin kummasti niihin kuviin ilmaantu kasoittain lapsia.. Aikamoisia linssiluteita nuokin. Lähettiin paluumatkalle. Kävelyä oli siis yhteen suuntai kolme viiva neljä kilometriä. Siellä oli siis sellanen hiekkatie/polku, jota pitkin kuljettiin. Oon huonompiakin teitä nähny, mut myös aika paljon parempia. Sit käytiin vähän craft mestoilla ja ostin pienen söpön korin ja sit sellasen toisen matkamuiston. Sieltä oli myös aika makeet maisemat.
Sitte mentiin piggs peakiin. Matkalla tosin kombi sano ittensä irti.. tai siis lue: siitä loppu vesi ja piti kääntyä takasin. Aika hyvät hajut tuli moottorista ja aika paljon jengi kanto läheisestä joesta vettä sinne, mut niin nätisti matka jatku ihan ku mitään ei olis ikinä tapahtunukaan. En välttämättä olis halunnu istua sen jälkeen siinä moottorin päällä olevilla penkeillä.. kierreltiin vähän Piggs Peakia. Käytiin viel syömässä KFC:llä ja sit kaupassa. Otettiin kombi takasin. Oli jotenkin niin kuuma päivä, et kotona ei oikeen jaksettu tehä mitään.
Vähän lämmitettiin illalla keittoa sähköttömällä keittimellä, koska sähköt meni. Illalla oli aika makee ukkonen ja yhessä vaiheessa sato aika julmetun kovaa. Nukkumaan mentiin varmaan joskus kaheksan jälkeen. Toisaalta siinä on jotain hyvin tunnelmallista vaan pötkiä sängyllä ja olla kynttilän valossa.