21.10.10

Olin tänään World Visionilla tutustumassa. Me mentiin Eevan kans sellasen toisen ryhmän kanssa, jonka alueena oli pohjoinen ja Piggs Peakin seutu. Siellä oli sellainen kylä nimeltä Horo. Käytiin siinä klinikalla ja lopulta pidettiin miittiä siinä ”sairaalan” vieressä. Kaikki alkoi siitä, että vähän siivottiin paikkaa päälimmäisistä ulosteista. Kaikki istui huivin päällä, koska muuten kaikki vaatteet olis tullu ihan likasiks.

Siinä meni tovi jos toinenkin, kun he pitivät miittiä swatiks. En juuri ymmärtänyt muuta kuin, että keskustelu liittyi HIViin. Pääteema oli kuitenkin palautteen antaminen, mikä meni hyvin , missä olis parannettavaa? Lopuksi kaikki osallistujat saivat ruoka-annoksen kanaa ja riisiä. Mekin saatiin. Se oli kyllä aikas hyvää, vaikka en ihan uskaltanukkaa syödä kanaa. No, mulla meni joka tapauksessa maha sekasin todennäkösesti joko kanasta tai vedestä jota join. Sen veden kyllä piti olla ihan juotavaa, mut ei niistä aina tiedä.

Paluumatkalla tultiin eri tietä. Siellä oli aivan upeita maisemia ja he pysähtyivät oikein sitä varten et me saatiin ottaa valokuvia ja aikas hienojahan niistä tuli. Kun on hieno maisema, ei tarvii olla hyvä kuvaaja..:D Oli vaan niin kuuma päivä, et iltapäivä alko olla jo siinä vaiheessa et vaik kuinka tiesi, et on tulossa ihania näköaloja, meinasin koko ajan  nukahtaa ja nukahdinkin. Heräsin kuitenkin just oikeilla hetkillä kattomaan parahimpia maisemia. I love this SwaziLAND! Can I also have all my dear people here, please? :D

Käytiin myös parissa talossa moikkaamassa väkeä. Eka oli ihan ok tasonen.. olihan se varmaan aika lähellä sellasen tavallisen afrikkalaisen kotia.. Toinen talo, jonka pihalla käytiin, oli jotenkin tosi köyhän näköstä.. Ikkunan tilalla oli peltiä ja jotenkin se koko olemus ei ainakaan huokunu vaurautta, mut oli niilläkin ihan jokin talon/majan tapainen asumuksena ja vuohia ja kanoja ainakin. Sekä pieni vesihana. Kolmatta paikkaa ei ees löydetty.

Olin vaan ihan väsyny ku tulin. Onneks Martiina oli tehny ruoan valmiiks. Vatsa oli aika sekasin. Ku oltiin syöty, en meinannu kyetä tiskaamaan ja vessakin oli varattu. Hätä helpotti vessan myötä. Sitten vähän luin sinuhe egyptiläistä.

Juttelin kavereiden kans facebookissa. Oli aika terapeuttista ku vähän ikävä koittaa puskee. Juttelin myös Saaran kanssa. Et sellasta elämää. Tulin jotenki hirveen surulliseks asioista, nyt ku muutenki haluisin kotiin ja sit viel vähän väliä tapahtuu kaikkia kurjia juttuja ja ikäviä uutisia. 

On munki elämässä paljon tapahtunu, mut tosi läheisen ihmisen kuolemaa en oo vielä kokenu.. Eikä ehkä tarviskaan. Sitte ku oon päässy tästä iskän masennuksesta yli ni sit vois kuolla joku tosi merkityksellinen ihminen siks, et osaisin asettua toisen asemaan paremmin, jos esim. sielunhoitotilanteissa tulee kuolemantapauksia..  Vaik ei se kuolema kivaa oo.. Tai en tiiä, haluisinko sitä sittenkään.. No tulee, mikä tulee.