Koulua ja Lauraa

15 october

Tänään oli ihan normipäivä pitkästä aikaa. Aamulla avustin erityisesti yhtä poikaa kirjainten kirjoittamisessa. Se oli hauska heppu, ymmärsin tasan tarkkaan kuinka se kiros toiselle oppilaalle vieressä, ku mä ohjeistin tekemään kirjaimia niin kun ne kuuluu tehdä. Mutta tarkkavaisesti jakso kyllä keskittyä. Ja tuli siitä jotain jälkeä, vaikka hienomotoriikka ei olekaan ihan parasta luokkaa.

Sitte yks poika halus et otan kuvan siitä ja siitäkös ne kaikki lapset innostu. Sitten otin kuvia niistä yksittäin, yhdessä erillään ja ne halus ottaa kuvia musta ja muista ja kaamee sota mut myös kaamee riemu, yhestä kamerasta. Sitä iloa oli kaunista katsella. Ja mä sain kuvia itelleni swazilapsista.

 Annoin heille myös salmiakkia. Ilmeet oli kyl näkemisen arvosia. En tiedä mitä ne odotti sen olevan, mut luultavasti jotain aivan muuta. Jotkut näytti kyl alun jälkeen  ihan siltä et ne tykkäs. Lapsia oli tänään aika vähän, ni riitti kaikille useampia. Tänään ja maanantaina kaikki yksityiskoulut on kiinni koska on midterm break. Ehkä se vähensi oppilasmäärää ja toisaalta sato ja oli muutenkin ihan kamala ilma, sekin varmaan vei osansa. Mut tommosella noin kymmenen oppilasta ja kaks opettajaa vielä menee, mut parikyt on vaan niin liikaa ettei sitä vaan voi mitenkään kuvitella.


Tehtiin Lauran kans salaattia ja syötiin sitä. Oli hyvää. Aivan huippua. Juteltiin vaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Homokeskusteluista ja muista. Onneks oon tavallaan tota kärjistynyttä tilannetta paossa täällä kaukana. Sitten illalla vielä ylisteltiin biisien muodossa ja rukoiliin yhessä. Oli pitkästä aikaa aivan todella siistiä. Sitte katottiin Populaarimusiikkia vittulanjänkältä loppuun. Jeah, sellainen oli se päivä. Sen pituinen se. Hyvä oli mitta päivällä kuin myös sisältö. Me like.