Battle with Visa, yeah..

18 october

Voi helvetti, en saa mistään rahaa!! Mun kiva visa- kortti ei suostu antamaan automaatista mitään. No ravasin pankissa ja automaateilla ja yritin saada edes jotain cashiä ulos. Eipä tullu. Siinä meni ties kuinka kauan. Mun täytyy soittaa suomeen pankkiini tai lue lähettää sähköpostia koska en voi soittaa prepaidillani Suomeen. How cool is that? Eli oon ainakin pari päivää tässä rahatta. No en ehkä kuole nälkään ja monessa paikassa voi onneks maksaa kortilla ni sinäänsä ihan jees. En kuole ehkä nälkään. Ainoo vaan ku majotus pitäis maksaa enkä saa mistään cashiä ni vähän kusista sinänsä.

Sit ku lopulta olin päässy kaiken sen juoksemisen jälkeen pankista pois, lopputuloksena ”soita suomeen pankkiin, mei ei voida tehdä täällä mitään”, ni joku kummallinen mies iski mun kimppuun. Aluks se oli vaan kivaa ja imartelevaa ku se oli joku paikallinen ja se puhu mulle. Mut kolmen ekan lauseen jälkeen kävi ilmi, että se halus mennä mun kans naimisiin. Sen jälkeen se ei enää ollu kivaa. Ja se seuras mua ties kuinka pitkää ja koitin selittää, että en oo kiinnostunu. Enkä halua mitään. En oo tullu tänne etsimään miestä. En, en halua tehdä häntä onnelliseks. Se oli ihan kamalaa, rupesin jo miettii et soitanko gamalle et tuu hakee mut tästä kiven nokalta ku en pääse kotiin ku tos on tollanen joku tyyppi enkä haluu kertoo sille mis asun. Ahisti koko tilanne ekan viiden minuutin jälkeen jo ihan tarpeeks. Sit ku se kerto sen perheestä ja kaikesta..

Koko keskustelu siitä, että en halua hänen kanssaan naimisiin opetti mulle jotain tästä kulttuurista tai ainakin eräästä ihmisestä. Ilmeisesti hän ei ollu tottunu et naiset sanoo ei. Löytyy niitä söpöjä poikia Suomestakin, jotka luulee et kaikki haluu niitä. Sanoin ties kuinka monta kertaa ei, eikä hän vaan ottanu uskoakseen. Lopulta lähin karkuun ja sit yks sellanen MTN-tyyppi tuli siihen väliin silleen et ”hey you, what the hell are you doing” Tai enhän mä tiedä mitä se sano mut äänensävystä päättelin. Kiitin siinä vaiheessa Luojaani niin siitä MTN-hepusta. Sit juoksin ton meiän mäen jossain 20 minsassa ylös, aika ennätysvauhtia..

Tosta tilanteesta jäi vähän kurja fiilis, uskallanko puhua enää kenellekään vai onks kaikki miehet tollasia kiusankappaleita? Jäiköhän sille kurja kuva Suomesta ja suomalaisista ku lähin vaan vetää..? No mulla on tietyt oikeudet myös täällä, jotka mulla on Suomessa tai ainakin aion myös täällä pitää kiinni tietyistä oikeuksistani, olla nainen ja sanoa ei.. Mietin sitä toista tyyppiä siellä kaupassa, pitäisköhän ottaa yhteyttä koska hänestä mulle ei tullu ollenkaan tällanen ahdistunu olo.. No ehkä unohdan molemmat. Voisin vaikka mennä kirkkoon ja tutustua siellä myös miespuolisiin ja jutella heidän kanssaan. On niitä tyrkkyjä Suomessakin, jotka kadulla huutelee. Tää yksilö ei onneks ollu ku vast kolmas tänää.

Olin tänään tutustumassa Sandra Lee Centerissä, Miran ja Tuomaksen harjoittelupaikassa. Paikka rakentui monista erivärisistä taloista: keltaisesta, pinkistä, lilasta, vihreästä jne. Sandra Leessä oli sellasia pääosin alle kouluikäsiä lapsia. Yhessä talossa oli ihan pieniä lapsia, joita oli vaan neljä. Normisti yhessä talossa asuu aina 8 lasta ja sitten house mother. Mut kaikkiin taloihin ei oo saatu house motheria, koska siinä on muutamia kriteereitä. House motherin täytyy olla uskossa, osata kasvattaa lapsia, mutta ei saa olla omia pieniä lapsia ja täytyy olla valmis asumaan Sandra Leessä muutamalla vapaapäivällä kuussa. No ei sinänsä ihme, mut vois nyt kuvitella et jostain maalta löytyis house mothereita.    

Siellä oli kyl ihan hauskaa. Luin lapsille ja ne kyllä hyvin lyhyen ajan sisällä osas käyttää mun huomiota hyväks. Kun tultiin Sandra Leelle mentiin eka pinkkiin taloon, missä oli pre schoolia. Siellä lapset vaan leikki keskenään, vaikka house motherin tehtäviin kuuluu lasten opettaminen. Käytiin sitten kattomassa alue ympäri. Pienten talossa oli tällä hetkellä kolme söpöliiniä. Nousi oli vaan niin suloinen samoin se yks, jonka nimeä en muista. Siellä vietimme hetken tarjoten syliä ja seuraa. Sit käytiin kattomassa talot läpi mut monet niistä toimii tällä hetkellä varastoina. Kanat olivat myös söpöjä. Mutta samalta ne näyttää suomessakin.

Nyt siellä on alkanut vierailla myös eräs opettaja. Hän oli aivan ilmiömäinen. Paljon lauluja ja laulaen opeteltiin oikeaa ja vasenta, värejä numeroita eläimiä. Hyvin ilmeikästä opetusta ja hän selitti sanoja, käytti yksinkertaista kieltä ja havainnollisti paljon. Tuollaiseksi opettajaksi minäkin tahdon, jos siihen hommaan joskus päädyn. Kirjaimetkin opetellaan eläinten tai yksinkertaisten asioiden kautta. Tänään käsiteltiin vielä deetä. D niin kuin duck, dish, dishtowel.. Ja tänään oli d – dog. Opettajan koira oli tulossa vierailulle ja siihen liittyviä tavaroita hänellä oli mukanaan. Taukokin oli suunniteltu niin, että laululla lähdettiin ulos eikä silleen et ”menkääs nyt pihalle siitä”. Hän opetti lapsia pelaamaan dominoa. Jännää miten pre school lapset ovat suunnilleen samantasoisia kuin meidän Ekwetsembenin C-ryhmän lapset. Kun kertoo selkeästi mitä haluaa lasten tekevän, he kyllä toimivat sen mukaan. Jos ei itsekään oikein tiedä, mitä tapahtuu vai pitäiskö tapahtua mitään, lapset aistivat sen helposti.