Himassa makoillen..

En mennyt tänäänkään töihin, oon ollut noin viis tuntia hereillä.. Että sellasta täällä. Tossa jossain vaiheessa jäin miettimään ton Saaran uutisen jälkeen, että mikä tässä elämässä on oikeesti tärkeää. Jo tässä ajassa olen jotenkin todella selkeästi omaksunut sen, että ihmiset ovat täällä tärkeitä, eivät niinkään asiat. Musta olis aivan todella siistiä tutustua paremmin, vaikka siihen mun ekan luokan opettajaan. Siinä olis ainakin jonkinlainen paikallinen kontakti ja yhteys tähän kulttuuriin oikeasti. Jos vertaa Suomeen, siellä saavutukset ja asiat ovat enemmän etusijalla, valitettavasti. Kuuntelin Kristian Meurmanin Läpi yön ja Jipun Kuka teki minusta tän naisen. Olis ihan kiva keksiä vastaus tohon kysymykseen.